SOCIAL MEDIA

maanantai 5. syyskuuta 2016

LOKEROINNISTA JA LEIMOISTA

Oon törmännyt monesti sellaseen lokerointiin. Ja varmasti moni muukin, tai toisaalta, en usko, että kukaan on välttynyt siltä täysin. Todella helposti, tulee leimatuksi. Tavalla tai toisella.

Ja siis eihän se aina oo huono juttu, tulee niitä hyviäkin juttuja. Jonkun mielestä oot just se hyvä neuvojen antaja, se hyvä laulamaan, se hyvän huumorintajun omaava tai jotain muuta. Jonkun mielestä oot jotain neutraalia, jotain mitä ollessa ei herätä kummoisempia tunteita.

Ja sitten on niitä lokeroita, jotka herättää niitä huonoja tunteita. Negatiiviset, pahalta tuntuvat leimat. Koska kaikkien miellyttäminen on aika mahdotonta, niitäkin tulee.


Ompa turhauttavaa, miten asia on niin. Että ihan parilla lauseella jonka sanoo, jollain arkisella ohimenevällä teolla tai melkein millä vaan, mitä tekee, voi joutua jonkin leiman alle, ja pysyä siellä pitkään. Joskus ne unohtuu helposti, mutta joskus ne on säilyy, vaikka muuttuisit. Tai vaikka ne ei ois oikeesti lähelläkään totuutta.


Törmään vieläkin välillä siihen, miten jonkun mielestä oon edelleen samanlainen kuin vuosi tai pari sitten. Kyseiset ihmiset ei oo ollut miun kanssa tekemisissä kunnolla pitkään aikaan, tai ei välttämättä koskaan ollenkaan. Silti on joitan juttuja, jotka muka vaan on miussa. Jotka jollain tapaa vaan kuuluu siihen, mikä oon.

Joo, se ärsyttää. Tällaisia juttuja kuullessa ensireaktio on lähes aina ärtynyt ja turhautunut. Lopulta kuitenkin mieleen tulee vaan kysymys, että millä perustein? Joku, kuka ei tiedä miun asioista mitään, ei tunne miuta, millä perustein sellaisen sana olisi totta? Ei se oo. Mitenniin kuuluisin sellaiseen lokeroon, johon joku muu miut yrittää asettaa? Niin, ei tarvitse kuulua.


Koska aina, ihan aina, ihmiset laittaa leimoja. Hyviä tai huonoja, neutraaleja tai tunteita herättäviä, omien kokemusten tai kuultujen juttujen perusteella, mutta niitä laitetaan. Se, millä lopulta on väliä, on totuus. Se, minkä henkilökohtaisesti itse tietää olevan totta, miten itse itsestään ajattelee.

Tässä maailmassa on vaan yks ihminen, kuka loppujen lopuksi tietää eniten. Tietää parhaiten sen, miten asiat oikeesti on. Ja se on oma itsensä. Se, minkä itse antaa olla totta, merkitsee eniten. Se on loppupeleissä tärkeintä.

8 kommenttia :

  1. Tää on niin ajankohtanen teksti kun olla ja voi! Oon miettinyt itse täysin samoja asioita ja erityisesti mulla särähtää aina korvaan se, että ihmiset jotka eivät ole olleet enää moneen kuukauteen tai vuoteen mun hyviä ystäviä, niin puhuvat sitä että, olen se sama kännäävä siideripissis mikä ei pidä paikkaansa :'D Jotenkin huvittaa muiden ihmisten käytös todella usein, mutta ehkä se on sitä jonkinnäköistä katkeruutta jostain :) Life goes on. Näin se vaan menee!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, milläköhän perusteilla he sen tietävät että olet vielä samanlainen? Eivät oikein millään koska eivät tunne siuta enään :D onneks itse tietää parhaiten! Ja niimpä, joku sellanenkin voi olla syynä, en ymmärrä miten jotkut jaksavat tuhlata aikaansa. Ja näimpä, elämä jatkuu ja muutoksia tulee :-)

      Poista
  2. Siis wau, miten hyvä teksti! Oot tosi hyvä kirjoittamaan, sulta ois ihana lukee lisää tällaisia samantyylisiä pohtivia tekstejä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos paljon <3 Kiva kuulla, että tykkäät tällaisista! On varmasti enemmänkin luvassa :-)

      Poista
  3. Tosi hyvä postaus! Oot ihan mielettömän hyvä kirjoittaja. Tee ihmeessä tämäntyylisiä postauksia lisää :)

    https://tanjinn.blogspot.fi/tä

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana sie, kiitos Janette! Tulee varmasti tehtyä :-)

      Poista