keskiviikko 19. heinäkuuta 2017

PARASTA VIIME KUUKAUSINA


Viime kuussa muiden blogityttöjen kanssa vietetty viikonloppu - Alan vieläkin hymyilemään automaattisesti miettiessäni sitä, kun Jenna, Milla, Marianne sekä Emmi olivat viikonlopun täällä pääkaupunkiseudulla, jonka takia tälle täytyikin antaa erillinen maininta. Kierreltiin Helsingissä, käytiin sushilla, istumassa Hernesaarenrannassa, juotiin viiniä sekä syötiin pitsaa tukka nutturalla ja ''kotivaatteet'' yllä, käytiin baarissa tanssimassa jalat kipeiksi sekä valvottiin aamuun saakka. Ikävöin noita hetkiä, mutta onneksi ollaan jo suunnittelemassa uusia juttuja. ♥

Ystävät - tuon äsken mainitun viikonlopun lisäksi ihan kaikki muukin aika, mitä on tullut vietettyä läheisten kanssa viime kuukausina. Edellisessä postauksessa sanoinkin, miten oon tehnyt nyt enemmän niitä juttuja, mitkä on jäänyt vähemmälle - tää on yks niistä. Nautin paljon yksinolosta sekä itseni kehittämisestä, jonka takia välillä kaiken sen alle hukkuu se läheisten kanssa oleminen. Poden siitä usein huonoa omatuntoa, koska haluan antaa itsestäni aina 100% ihmisille, jotka miulle merkitsee. Joten kun tajuan sen, miten vähälle näkeminen on jäänyt, se tuntuu pahalta. Mutta onneks miun ympärillä on ihmisiä, jotka tuntee miut ja ymmärtää sen. Ja tietää sen, että oli mikä elämäntilanne tahansa, viime keskustelusta miten kauan tahansa, oon täällä heitä varten. Enkä vois olla kiitollisempi miun lähipiiristä. Siks on ollut nyt erityisen ihanaa pitkästä aikaa käyttää paljon aikaa ystävien kanssa olemiseen.

Ulkomaanmatka - Käytiin miun Isän kanssa Espanjassa, josta mainitsinkin täällä aikaisemmin. Reissun oli tarkoitus olla ihan tosissaan sitä rentoutumista, jota se todellakin oli! Tästä syystä ei oikeastaan olisikaan matkasta mitään postauksen muotoon kirjoitettavaa - tuli keskityttyä niiin paljon hetkessä elämiseen sekä kiireisestä arjesta rauhoittumiseen, ettei kirjoittaminen käynyt mielessäkään siellä ollessa.


Viileät kesäillat - Oonkin maininnut täällä, että syksy on miun lemppari vuodenaika. Tästä syystä tykkäänkin kesässä eniten niistä illoista, kun alkaa hieman hämärtyä sekä viilentyä, ja voi heittää hupparin tai nahkatakin päälle. Tosin tänä kesänä on saanut vetää muinakin aikoina päivästä takin päälle, mutten valita! Nää kelit on enemmän miun mieleen. Paitsi jos sataa. Silloin ei.

Uusi työ - Kun oman alan eli lähihoitajan työt ei tuntunutkaan omalta, huomasin heti miten paljon se vaikutti muuhunkin elämään. Miten olin paljon vähemmän energinen sekä aikaansaava kuin yleensä, ja miten arki tuntui yleisestikkin raskaammalta, kun ei nauttinutkaan siitä, mihin eniten aikaa arjesta kului. Alan vaihtaminen ainaskin nyt joksikin aikaa on siis tehnyt hyvää - oon nauttinut tästä työstä ihan uudella tavalla. Jos tuntuu työn kanssa siltä, ettei siitä nauti enää, päivät tuntuu raskailta ja elää vapaapäiviä varten, kannattaa lähteä miettimään tosissaan muita vaihtoehtoja. Työ vie paljon aikaa arjesta, joten siitä nauttiminen on tosi iso juttu oman hyvinvoinnin kannalta.

Huolettomuus - Olin niin stressaantunut talvella ja alkukeväästä etten muistanut, miltä tuntuu olla ilman stressiä. Mietin paljon kaikkia pikkuasioitakin. Viime aikoina on tullut tehtyä paljon enemmän juttuja fiilis pohjalta, enkä oo liikaa miettinyt, onko jokin nyt järkevää tai pitäiskö olla tekemässä jotain muuta. Niistä extemporesti tehdyistä jutuista tuleekin usein parhaimpia kokemuksia! Haluankin tästä eteenpäin pitää kiinni siitä, että tää asenne on aina jollain tapaa mukana. Ettei aina tarvitse miettiä, mikä olis järkevintä tai kannattavinta - tekee senkin mukaan, mikä tuntuu just sillä hetkellä hyvältä.

tiistai 11. heinäkuuta 2017

MUKAVUUSALUEELTA POIS JA TAKAISIN


Wau, miten vaikeelta tuntuu pitkästä aikaa kirjoittaa tähän, puhumattakaan edes ihan vaan blogialustan avaamisesta. Mutta on ollut myös vaikeaa olla kirjoittamatta. Edellinen postaus kertookin jonkin verran siitä, mistä tauko johtui.

Tiedättehän, kun välillä vaan täytyy ottaa etäisyyttä joihinkin asioihin, tajutakseen millä on oikeesti merkitystä? Sitä oon lähinnä viimeiset pari kuukautta tehnyt. Ottanut etäisyyttä asioihin, joihin käytin kaiken aikani, ja tehnyt sen sijaan kaikkea sellaista, mikä ei oo ennen kuulunut arkeen kovinkaan paljoa - tai välillä ollenkaan. Ja tehnyt myös niitä juttuja, jotka olin työntänyt syrjään, vaikken tiennyt halusinko tehdä niin. En tiennyt mitä haluan tehdä. Suoritin.

En olis uskonut huhtikuussa, miten tää lähes kokonaan arjen kääntäminen erilaiseksi vaikuttaa asioihin. Mutta se vaikutti, ja muutti paljon. Voi luoja miten eri tavalla oonkaan elänyt viimeiset pari kuukautta verrattuna siihen, miten ''normaalisti'' elän.

Oon tässä parin kuukauden aikana oppinut tuntemaan itseäni paremmin, kuin pitkään aikaan oon oppinut. Enkä siltä totutulta elämän suorittamiselta edes ollut huomannut, miten paljon opittavaa ja mietittävää miulla oli. Oon tajunnut - ainaskin osittain, mitä haluan tehdä, mikä miulle merkitsee, sekä millä sit taas ei oo niin paljoa väliä.

Tai siis, lähinnä tajunnut mitä haluan tällä hetkellä, koska kyllähän nekin fiilikset muuttuu. Mutta monilla varmasti on jokin itseensä juurtunut asia, jonka tietää jollain tapaa kuuluvan aina omaan elämään. Niitä oon lähinnä pohtinut, ja oivaltanut.

Pidän aina kovasti langoista sekä tavoitteista kiinni, enkä päästä itseäni helpolla. Tänä keväänä, sekä nyt alkukesästä päästin niistä langoista irti. Vaikeaa, mutta tuntui älyttömän hyvältä. Parhaalta päätökseltä pitkään aikaan. Enkä voi kun suositella sitä myös just siulle, jos siusta tuntuu siltä, että elämä on mennyt suorittamisen puolelle, ja hetkestä nauttiminen hukkunut rutiineihin sekä tavoitteisiin. Nuo on molemmat tosi tärkeitä juttuja, mutta liika on liikaa. Irtiotto tekee välillä erittäin hyvää.

Haluan kirjoittaa. Nautin kirjoittamisesta. Sen oon tässä parin viime kuukauden aikana muun muassa tajunnut.

Siks oon täällä ja kirjoitan. Ja tuun tekemään sitä taas niin paljon enemmän.

Oon ikävöinyt tätä.