SOCIAL MEDIA

sunnuntai 5. marraskuuta 2017

6x HUONOA TAPAA


x En juo koskaan lasia, pulloa tai tölkkiä tyhjäksi. Miun isä tekee tätä myös, ja miun siskot inhoaa kyseistä tapaa. En edes tiedä, miksi teen sitä! Aina vaan jää kesken.

x Puhun kovaa. Tai korotan ääntäni vahingossa huomaamattani, vaikken oo edes vihainen. Varsinkin silloin, kun innostun jostain asiasta tai selitän pitkää juttua, äänenvoimakkuus voi nousta aiika korkeaksi riippumatta siitä, missä ollaan ja mikä tilanne on, ellei joku siitä huomauta tarpeeks ajoissa. Olin pienempänä pahempi tän kanssa, osaan kyllä nykyään esimerkiksi töissä hallita tätä. Vapaa-ajalla en kovin hyvin.

x Pelkään samaan aikaan menettäväni koneelta tai puhelimesta tiedostot sekä kuvat, mutten silti saa aikaiseksi varmuuskopioida niitä, tai siirrettyä johonkin muistitikulle. Stressaan tätä usein, mitään ei silti koskaan tapahdu. Ärsyttävän aikaansaamatonta.

x Oon erittäin huono ja arvaamaton viesteihin vastaamisen suhteen. Välillä vastaan todella nopeesti muutaman tunnin ajan, välillä vastaamiseen menee useampi päivä. Oon myös huono ''peruspuheluiden'' suhteen, mutta rakastan facetimea ja videopuheluita! Puhunkin lähes päivittäin jonkun kanssa sillä tavoin. Viestien kanssa olis vähän parannettavaa.

x Jos laitan yhdenkin tavaran - edes hetkeksi miun pesukoneen päälle ajatellen, miten ''kohta kun kerkeän/jaksan siirrän sen omalle paikalleen'', en varmasti siirrä sitä. Ja siihen kerääntyy sitä mukaa aika paljon muutakin. Jossain vaiheessa voin huomata, miten siinä on yhtenä isona kasana muun muassa pari paitaa joita en valinnutkaan päälleni mutten jaksanut laittaa takaisin vaatekaappiin, avaamaton vanulappupaketti, muutama ponnari sekä kasvojen puhdistustuotteita.

x Rakastan ruokakaupoissa pyörimistä, joka kostautuukin usein sillä, etten muista ostaa sitä olennaista asiaa, jota varten menin kauppaan. Parin tunnin pyöriskelyn sekä tuotteiden tutkiskelun jälkeen, mukaan lähtee kaikkea aivan muuta, kuin oli tarkoitus. Tai mitä en edes tarvinnut. Ja tää käy liian usein kauppareissuilla.
keskiviikko 1. marraskuuta 2017

EN OLEKAAN VEGAANI?

Jotkut pidempään mukana olleista varmaan muistaakin, kun miusta tuli vegaani. Nohh, sitä en oo enää. Syön kyllä kasvispainotteisesti, ja esimerkiksi kanaan/punaiseen lihaan tai maitoon en usko koskaan palaavani, mutten halua sanoa, etten 100% varmuudella koskaan palaisi niihinkään. Sanoinkin jossain postauksessa viime talvena, etten tiedä kuinka kauan vegaanina olo-päätös kestää. Ja about viime kesän loppuun saakka se kesti. Sitten tuli takaisin kananmunat ja kala.


Tiedättekö sen fiiliksen, kun on luonut itsestään tietynlaisen kuvan mieleensä, eikä halua poiketa siitä sen takia, koska miehän nyt vaan oon tällanen? Vegaaniuudesta tuli osa miun identiteettiä. Ja muun muassa yks miun parhaimmista ystävistä alkoi kutsua miuta rehuksi kyseisen muutoksen takia.

Nyt tässä syksyn aikana, kun oon taas löytänyt useampaankin otteeseen sen flow-tilan, kun pohdin asioita erittäin syvällisesti sekä soitan ystävälle jakaakseni ajatuksia, oon alkanut taistelemaan kaikkia niitä juttuja vastaan, mitä oon huomannut tekeväni tai noudattavani suurimmaksi osaksi sen takia, koska oon Janna ja mie oon aina tehnyt niin/alkanut tekemään niin/olen vain sellainen. Tää ruokavalion muutos nyt on yks niitä juttuja - on muitakin, mutta niistä puhun lisää myöhemmin. On yks juttu mikä tulee väistämättä näkymään ja odotan sitä todella paljon, mutta kun se hetki tulee, kerron siitä lisää.


En vaan enää jossain vaiheessa kokenut, että vegaanius antais miulle enemmän, kuin ottais. Tai tulin siihen pisteeseen, kun miuta turhauttikin se, etten voi muun muassa syödä lohisalaattia, tonnikalasusheja, keitettyjä kananmunia riisikakkujen päällä, tai heittää seitipaloja uuniin. Tai ostaa hunajaa kaappiin, koska pidän siitä loppupeleissä enemmän kuin agavesiirapista (koska hunajahan ei oo vegaanista, agavesiirappi korvaa sen). En kaipaa vieläkään punaista lihaa, kanaa tai maitotuotteita, mutta jossain vaiheessa saatan kaivata. Ja haluan sen olevan silloin okei, enkä miettiä, mitä just miun pitäis muka tehdä, koska oon mie. Muutos on hyvästä.

Nään ruokavalion edelleen samanlaisena asiana, kuin ennenkin oon puhunut - tärkeintä on nimenomaan se, että se tuntuu aidosti just siusta hyvältä, oot tyytyväinen, sekä onnellinen sen kanssa. Ja sen takia halusinkin poistua sanan vegaani alta, koska se ei enää tuntunutkaan hyvältä. Miksi siis olisin ollut siellä enää?


Rakastan edelleen hifistellä superfoodeilla, juoda aamuisin merilevää sitruuna- sekä inkiväärimehulla, syödä raakasuklaata herkutteluna ja suosia luomua. Nyt siihen mukaan kuuluu myös kala ja kananmunat. Kaikista parasta on tän päätöksen jälkeen ollut sushit - vitsi mitä itselle valehtelua on ollut se, etten muka oo ikävöinyt kalasusheja. Joka nyt onkin näkynyt siinä, miten usein on tullut syötyä kyseistä ruokaa viimeisen parin kuukauden aikana. Tuosta miun sushin kulutuksesta on muodostunut miun ystäväpiirissä jo yleinen vitsikin. Mutta se on ihan okei.

Nyt on hyvä näin.