SOCIAL MEDIA

perjantai 12. tammikuuta 2018

AAMUNELJÄÄN ITKUA JA NAURUA



 Matkustin keskiviikkona Jyväskylään. Vajaa neljä tuntia bussissa, joka oli itseasiassa aika rentouttavaa.

Mariannen luokse. Oltiin nähty viimeeksi pikaisesti lokakuussa – olin niin onnellinen tästä reissusta jo etukäteen, että keskiviikkoaamuna hymyilin ja naureskelin itsekseni himassa, tanssin ja lauloin.

Käytiin pyörähtämässä keskustassa, kahvilla Lauran kanssa, jonka jälkeen haettiin viiniä sekä take away-ruokaa, ja mentiin istumaan iltaa hetkeksi kolmestaan. Vielä sen jälkeenkin, kun Laura lähti about kymmenen aikaan kotiin, valvottiin Mariannen kanssa aamuneljään. Ajantaju häviää, kun keskustelut syvenee ja syvenee, eikä millään muulla oo sillä hetkellä väliä.

Naurua, puhetta, kuuntelua, unelmointia, hiljaisuutta, halauksia, itkua. Kaikki oli niin hyvin, vaikka puhuttiin myös vaikeista asioista.

Mutta ne ei edes tuntunut niin vaikeilta – kun oli joku, kenen kanssa turvallisesti jakaa. Joku johon luottaa, ja itkeä vapaasti, jos siltä tuntuu. Ei tarvinnut häpeillä mitään. Ja sitä ystävyys onkin. Ettei tarvitse miettiä, mitä sanoo tai miten sanoo. Ei oo aihetta pelolle tai häpeälle. On vaan just se mitä on.

Kiitollisuus. Se, ja onnellisuus, on tällä hetkellä vahvasti läsnä.

Yks hienoimpia asioita maailmassa – rakastaa, ja olla rakastettu. Ja se, että ympäröi itsensä ihmisillä, joihin voi luottaa sekä tukeutua.

Läheisillä, joiden kanssa voi olla täysin oma itsensä.

1 kommentti :

  1. Ootte kyllä niin ihania ja inspiroivia naisia molemmat, pus ♥

    VastaaPoista