SOCIAL MEDIA

tiistai 9. tammikuuta 2018

JATKUVALLA POSITIIVISUUDELLA HAITTAA HYVINVOINNILLE?

Juteltiin kollegan kanssa viime viikolla positiivisuudesta – siitä, milloin se on ok, ja milloin se ei oo ok.

Hänellä on meneillään vaikea elämäntilanne, ja tiedosti elävänsä tällä hetkellä sellaisella ’’sit kun’’-meiningillä. Tulevaisuudessa, hetkessä olemisen sijaan. Alettiin sen seurauksena miettimään hetkessä elämistä – kuinka voi elää siitä nauttien, jos on vahva tunne siitä, että parempaa on tulossa, ja tästä mitä nyt on meneillään, täytyy vaan selviytyä?

Hetkessä eläminen, on miun mielestä yks isoimpia palasia hyvinvoinnin kannalta. Mutta kun elämä ei aina mee hyvin. Aina ei voi keskittyä sen positiivisen puolen etsimiseen. Elämä ei oo aina sateenkaaria, aurinkoa, lämpöä ja pilvettömyyttä. Sehän ois pelkkää huijausta. Ja se onkin yks tärkeimpiä juttuja onnellisuuden kannalta – hyväksyä täysin, ettei asia aina oo niin. Sitä kautta saa ja tunteekin onnea. Kun on myös surua. Ja onhan sekin hetkessä elämistä - kun antaa itsensä tuntea kaiken just silloin, kun tunteet tulee. Vaikka odottaiskin samalla tulevaa.

On hyvä kokea kaikki tunteet. Kirjaimellisesti kaikki. Myös ne huonot – jos tapahtuu jotain, jonka tunnet negatiivisena nousevana tunteena, on haitallisempaa hyvinvoinnille tukahduttaa se positive vibes-moodilla. Tukahdutetut tunteet luo paljon enemmän hankaluuksia, kuin tunteiden avoin sekä hyväksyvä kohtaaminen. Sitähän se negatiivisten tunteiden tukahduttaminen on – sitä, ettei pystykään täysin hyväksymään itselleen sitä, että on myös välillä heikko. Vaikka sitä kauttahan nimenomaan on todella vahva – vaikeinta on käsitellä niitä heikkouksia, pelkoa, surua. Vaikeinta on myöntää hetket, kun on rikki. Tai ajanjaksot, kun ei mee hyvin. Mitä sitten, vaikka alkais itkettää keskellä kaupunkia? Itke.

Siinä ei oo mitään väärää, olla välillä rikki. Sehän on yks inhimmillisimpiä asioita maailmassa. Väistämätöntä. Väistely aiheuttaa sen, että ne ongelmat tulee vaikeampina myöhemmin esiin – silloin, kun niitä vastaan ei enää pysty taistelemaan. Ja silloin se on paljon vaikeampaa. Ei hyvinvointi tarkoita sitä, ettei koskaan olis muuta, kuin onnellinen.

Kultainen keskitiehän näiden kanssa pitäis löytää. Jos tuntuu pitkään siltä, ettei vaan voi hyvin, ei sekään oo hyvinvointia enää. Se nyt varmaan onkin itsestäänselvyys. Sen voi tunnistaa vaan itse, milloin huonovointisuus ja negatiivisuudessa pyöriminen menee liioittelun sekä jumittumisen puolelle, ja milloin on hyvä kaatua maahan sekä antautua sille ololle. Onnelle ja surulle pitää antaa molemmille tilaa – sen tasapainon niiden käsittelyn kanssa, voi löytää vaan itse.

Kaikki lähtee usein lapsuudesta – kun ei vielä oikeastaan osaa käsitellä tai tulkita tunteita, ottaa vaan asiat vastaan ja pyrkii selviytymään niistä. Esimerkiksi, jos läheisten ihmisten toimesta on nuorempana käsketty usein lopettamaan tilanteissa, joissa ilmaisee itseään/omia tunteitaan, luo se alitajuisesti opitun kaavan, ettei niin sais tehdä. Tuntea tai ilmaista. Ja koska tunteita ei voi kuitenkaan pysäyttää, vaikuttaa se niiden ilmaisuun. Joka vaikuttaa siihen, ettei oo täysin sinut itsensä kanssa, joka vaikuttaa muun muassa ihmissuhteisiin, vastoinkäymisten kohtaamisiin ja elämiseen ylipäätänsä. myrkyllinen oravanpyörä on valmis.

Jos on opetellut ’’olemaan vahva’’, ’’selviytymään kaikesta ylpeästi hyvällä fiiliksellä’’ ja pitämään sisällään huonot tunteet – onhan se todella vaikeaa opetella siitä pois.

Mutta se on yks parhaimpia asioita, mitä itselleen voi tehdä. Pitkä prosessi, mutta kaikkea muuta kuin turha. Sen jälkeen, pystyy elämään onnellisemmin.

Tai siis, tasapainoisemmin. Jolloin onni tulee, ja tuntuu aidommin.

5 kommenttia :

  1. Oot kyllä niin oikeessa! Sellainen jatkuva positiivisuus aiheuttaa ainakin mun mielestä haittaa, koska kaikki ei aina vaan ole hyvin. Hyvin kirjoitettu Janna <3

    VastaaPoista
  2. Hyvää ja tärkeää pohdiskelua, ja oon kyllä sun kanssa samoilla linjoilla. Patoutuneet tunteet on ihan älyttömän vaarallisia, koska joskus raja tulee vastaan, kun niitä ei enää pysty pitämään sisällään. Mä olen toisaalta myös huomannut itsessäni sen, että kaikkein synkimpinä päivinä negatiiviset ajatukset kokoaa päänuppiin vain lisää negatiivisia ajatuksia. Se on meihin sisäänrakennettu ominaisuus. Siksi yritän aina aloittaa päivän positiivisella ajatuksella, jos se vaikka saisi aikaiseksi enemmän positiivisia ajatuksia :) Arkipäiväistä aivopesua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo siis toi on just nimenomaan sitä oman tasapainon löytämistä - osaa nähdä, milloin pystyy positiivisuudella helposti pelastamaan päivän/fiiliksen vaikka heti aamusta, ja milloin tunne on niin sanotusti ”oikeaa” ja todella vahvaa surua tms. Arkipäiväistä aivopesua indeed, parasta <3 Kiitos kun jaoit siun ajatuksia!

      Poista
  3. Mimmi vitsit minkä tekstin oot kirjottanut, oon ihan samaa mieltä! <3

    VastaaPoista