SOCIAL MEDIA

torstai 4. tammikuuta 2018

PAIKKA, JOSTA EI KOSKAAN PITÄNYT TULLA KOTI



Istun tällä hetkellä asuntoni ikkunalaudalla. Juon toista kahvikuppia – soijamaidolla, josta tosin en erityisemmin pidä, mutta se tietty kauramaito (Oatlyn iKaffe) oli lähialepasta loppu. Kahvia oli pakko saada, muttei mustana. Tulin istumaan tähän, koska sohvallani on niin paljon tavaraa, etten mahdu siihen. Siivoaminen jäi eilen hieman kesken, mutten halua puuttua siihen nyt. Rakastan hitaita ja rentoja aamuja.

Oikeastaan halusinkin tulla tähän. Kuva tosin ei ole otettu nyt, mutta hetki näyttää samalta. Itseasiassa istun useinkin tässä. Ja tulen varmasti istumaan. Kesällä toivottavasti ilman villasukkia.

En oo koskaan osannut kuvitella itseäni istumaan tällaiseen tilanteeseen. Helsingin yksiöön. Suunnitelmat oli johonkin ihan muualle.

Katsoin pari päivää sitten videon, jossa olen yläasteikäinen. Puhuin siinä ohimennen siitä, kuinka haluan muuttaa Tampereelle. Ajattelin niin todella monta vuotta. En edes miettinyt muita vaihtoehtoja. Siskonikin halusi muuttaa sinne. Tai siis, en ajatellut minkään muun toteutuvan. Haaveilin salaa aina Helsingistä. Ympärilläni olevat ihmiset kuitenkin koko ajan kertoivat, miten se ei varmastikkaan oo mahdollista. Eikä edes kannata. Kauheat vuokrat, tylyjä ihmisiä ja kaikkialla on kaikenlaista aina liikaa. Koskaan ei oo rauhallista. Ei yhtään hyvä idea.

Elin siinä mielikuvassa. En edes miettinyt sen enempää. Pysyttelin siinä Tampereessa.

Mutta vuoden 2015 kevään jälkeen tapahtui paljon asioita, jotka ajoi miut tilanteeseen, jossa tunsin, etten voi enää asua Lappeenrannassa. Tunne oli aivan liian vahva jättämään se huomiotta. Muutoksen piti tapahtua. Ja aloinkin hakea kesken opiskelujen siirtoa muualle. Hain Tampereelle, mutten päässyt sinne. Hain myös Lahteen, Kouvolaan sekä Mikkeliin, eikä nekään. Hain Vantaalle, ja pääsin.

Muutin Vantaalle ja vuoden siellä asustelun jälkeen, täysin odottamattomasti, yllättäen, sain asunnon Helsingistä. Muistan sen päivän niin hyvin. Järkyttävä tunnevuoristorata, ensin iloisia motivaatiobiisejä sekä nauramista – minuutin päästä lattialla kippurassa huutoitkemistä. Sääliksi käy siskoa, hän oli juuri luonani käymässä. Okei, olihan siinä paljon käytännön asioita, jotka vaikeutti sitä, ettei muutto sillä hetkellä olis voinut onnistua. Koko tilanne oli jotenkin vaikea käsitellä. Mutta asunto oli täydellinen.

Muutin. Ja tässä sitä ollaan oltu nyt 5 kuukautta. Jollain tapaa alan vasta nyt tajuta sitä, että täällä mie nyt oon. En oo oikein ajatellut asiaa, mikä on tavallaan outoa. Niin isoja elämänmuutoksia kuitenkin. Toisaalta niin yllättäviä juttuja, etten varmaan oo osannutkaan ajatella sillä hetkellä, kun ne on ollut juuri tapahtumassa.

Ei pitäis sulkea vaihtoehtoja pois. Sanoa, ettei koskaan. Tässä sitä nyt silti ollaan, vaikkei pitänyt koskaan. Nyt kun ajattelen tätä koko kuviota, on siistiä nähdä, miten asioita vaan tapahtuu. Tulee jotain, koska jotain lähtee. Menee just niin kuin loppupeleissä on tarkoitettu.

Oon täällä onnellisempi, kuin missään muualla oon ollut. Tää tuntuu enemmän kodilta, kuin mikään on aiemmin tuntunut.

Katukin on rauhallinen, eikä vuokra niin päätähuimaava ole. Ja rakastan tätä ikkunalautaa. Ei edes haittaa, että kahvi on aika pahaa just nyt.

4 kommenttia :

  1. Haha hei tiedän tunteen kun iKaffe on loppu kaupasta! Mä oon aina ollut sitä mieltä, etten koskaan muuta Helsinkiin. Ylä-asteella halusin joko Vaasaan tai Turkuun. Mahdollisimman länteen, koska idässä on tullut asusteltua. Mutta muutaman vuoden tätä on-off Helsinki asustelua on takana ja opiskelupaikankin sain täältä. Tänne mä sit päädyin kuitenkin ja aika varmasti jään. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siis se on parasta?! Sitä on puuttunut miun kahdesta lähimmästä kaupasta jo useamman päivän :( Hei vähänkö ihanaa, että sait opiskelupaikan täältä - se ei oo nimittäin itsestäänselvyys, tosi mahtavaa! On tää kaupunki kyllä jees, ja kiva kuulla, että siekin oot viihtynyt. :)

      Poista
  2. Tai kun pikkukaupan valikoimasta uupuu juuri se ikaffe mutta muita löytyy liikaakin :( Mä muutin just 3 kesähesan jälkeen tänne toivottavasti pysyvästi. Töitä hakiessa oon salaa tosi peloissaan mutta silti niin innoissaan! Suurin osa oli sitä mieltä että en lähtisi ja miten pärjään mutta tää on tuntunut kodilta jo monta vuotta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niimpä, löytyy joku öö, pirkan tai rainbown kauramaito? Ei sovi kahviin!! Peloissaan saaki olla, ihanaa että pystyt sen sanomaan silti ääneen, vaikka vähän salaista oiski. Se jos mikä on rohkeut! Ja se, että lähdit ja muutit, vaikka jotkut epäiliki. Toivottavasti viihdyt täällä hyvin, ihana kaupunki. <3

      Poista